Etusivu
Tietokoneet
Elektroniikka
Autot
Webmasters
Download
Linkit
Palaute
Pelit
Sekalaista

eXTReMe Tracker

Tietokoneen kasaaminen itse

Minulta on monesti kyselty tietokoneen kokoamisesta itse osista, joten päätin tehdä jonkinlaisen ohjeistuksen asiasta. Nämä ohjeet eivät ole ainoa oikea tapa eikä edes kaikissa tapauksissa paras mahdollinen tapa, mutta tämä varmaankin valottaa työvaiheita ensikertalaisille. Itse yleensä kasaan koneet suurin piirtein tässä järjestyksessä. Tässä artikkelissa ei käsitellä mitään propellihattukellottajien virityksiä, vaan aivan tavallisen jokakodin PC:n kasaamista.

[Työkalut]   [Alkuvalmistelut]   [Kotelon valmistelu]   [Massamuistien valmistelu ja asennus]   [Emolevyn kalustaminen ja asennus]   [Prosessorin asennus]   [Muistin asennus]   [Emolevyn kiinnitys koteloon]   [Kaapelointi]   [Lisäkorttien asennus]   [Viimeistely ja tarkastus]   [Loppusanat]

Työkalut

Tietokoneen kasaamiseen ei tarvita kovin kummoisia työkaluja. Seuraavassa on lista työkaluista, mitä yleensä tulee hommassa tarvittua.

  • Ristipääruuvimeisseli (ruuvausta riittää...)
  • Pinsetit tai teräväkärkiset pihdit (jumppereiden käsittelyyn)
  • Taskulamppu
  • Sakset tai veitsi (pakkausten avaamiseen)
  • Maadoitusranneke (ei pakollinen, mutta auttaa pitämään osat ehjinä)

Lisäksi riippuen kotelosta, emolevystä tai muista laitteista saattaa tarvita joitakin muitakin työkaluja. Esimerkiksi Compaq suosii Torx-ruuveja ja IBM vuorostaan uraruuveja. Joskus saattaa tarvita esimerkiksi pientä hylsysarjaa tai jakoavainta, mutta yleensä selviää varsin pienellä työkaluvalikoimalla.



Alkuvalmistelut

Ensimmäiseksi kannattaa varata riittävästi aikaa kasaamiseen, että saa kaikessa rauhassa näperrellä. Kannattaa siivota riittävästi tilaa esimerkiksi johonkin työpöydälle, että on tilaa levitellä tavaroita kasaamisen aikana. Työpisteen lähistöllä olisi hyvä olla maadoitettu pistorasia tai lämpöpatteri, johon voit maadoittaa itsesi maadoitusrannekkeen välityksellä.

Staattiselle sähkölle herkkiä laitteita!Staattisen sähkön syntyä on syytä välttää. Helppo konsti on ottaa kaikki sähköiset (tekokuituiset) vaatteet pois päältä ja sukat pois jalasta (tai vaihtoehtoisesti käyttää antistaattisia ESD-jalkineita kuten minä). Varsinkin ns. tennissukat ovat yleensä melkoisia sähkögeneraattoreita. Pitkähihainen paita kannattaa ottaa pois tai ainakin kääriä hihat ylös, hihat ovat vain näkyvyyden tiellä koneen parissa näprätessä. Pitkät hiukset kannattaa myös pitää kiinni kasaamisen aikana ja estää lemmikkieläinten, varsinkin kissojen pääsy kasaamispaikalle.



Kotelon valmistelu

Homma kannattaa aloittaa kotelon valmistelulla. Avaa kotelo. Yleensä kotelon sisälle on tehtaalla laitettu kotelon tarvikkeet (virtajohto, pussillinen ruuveja sun muuta pikkuhilpetööriä jne.), jotka kannattaa tässä vaiheessa laittaa sivumpaan odottelemaan. Jos ei ole ennen kasannut tietokonetta, tilpehööripussin sisältöön kannattaa ehkä tutustua tässä vaiheessa, niin tietää mitä sieltä löytyy.

Jos virtalähde ei ole valmiiksi kotelossa kiinni, niin sen kiinnittämisestä on hyvä aloittaa. Virtalähde sopii vain yhdessä asennossa koteloon ja se kiinnitetään yleensä neljällä harvakierteisellä ruuvilla.

Seuraavaksi voisi vaikka irrottaa emolevyn pohjalevyn, joka on yleensä tornikotelon oikealla sivulla edestä katsottuna. Senkin voi vielä pistää syrjään.

Jos kotelon pohjassa ei ole kumisia tai muovisia tassuja valmiina paikoillaan, mutta sellaiset löytyvät tilpehööripussukasta, niin tässä vaiheessa ne on helpoin laittaa paikalleen. Tassujen asennuksessa tuskin tarvitsee ohjeistusta.

Takalevyssä on paikat emolevyn liittimille. Katso emolevystä, että mitkä liittimenpaikat pitää avata ja avaa ne. Joissakin koteloissa tulee vaihdettava liitinpaneeli, joten tällöin tarvitsee vain valita sopiva ja kiinnittää se koteloon.

Kotelon etulevyssä on massamuistipaikat, jotka on yleensä peitetty peitelevyillä. Tässä vaiheessa kannattaa valmistella aukot CD/DVD-asemille, levykeasemalle sun muille etulevyyn tuleville laitteille. Yleensä etulevyn muovisen peitelevyn alla on peltisessä kotelossa vielä peltipalaset peittämässä reikää. Ne ovat joko ruuveilla tai ihan vaan taittelemalla kiinni kotelossa.

Kun laitepaikat on valmisteltu, kannattaa tarkistaa etulevyn kytkinten ja merkkivalojen johdot. Tornikotelossa emolevyn liittimet tulevat yleensä kotelon alalaitaan, joten kannattaa pujotella johdot kotelon alalaitaa kohti.

Jos arvelee tarvitsevansa koteloon lisätuulettimia, ne on melko helppo laittaa tässä vaiheessa koteloon paikoilleen. Yleensä kotelossa on edessä alalaidassa paikka yhdelle lisätuulettimelle ja takana virtalähteen alla toiselle. Muista kytkeä tuulettimien virtapiuhat kiinni vaiheessa Kaapelointi.

Lopuksi voi vielä avata virtapiuhat nipusta, jos virtalähteestä tulevat johdot on niputettu esimerkiksi kuminauhalla kuljetuksen ajaksi.



Massamuistien valmistelu ja asennus

Tässä vaiheessa otetaan CD/DVD-asema(t), levykeasema ja kovalevy(t) esiin. Jos koneeseen on tulossa vain yksi kovalevy ja yksi CD-asema, yleensä jumppereihin ei tarvitse koskea, mutta jos laitteita on enemmän, joutuu jumppereita lähes pakosti muuttelemaan.

Ensimmäinen kovalevy jumpperoidaan Master-levyksi (yleensä tehdasasetuksena). Tämä kovalevy tulee Primary IDE -liitäntään ja kone käynnistyy tältä asemalta. Jos koneeseen tulee kaksi CD-asemaa, ne kannattaa kytkeä Secondary IDE -väylään, niin ne eivät hidasta kovalevyn toimintaa. Toinen CD-asema pitää jumpperoida Masteriksi ja toinen Slaveksi, jotta ne molemmat toimisivat.

Tosin nämä jumpperoinnit ovat jonkin verran riippuvaisia käyttötarkoituksesta eli mitään yleispätevää ohjetta on aika paha tehdä. Kuitenkin Master-laitteella on hieman suurempi prioriteetti Slave-laitteeseen nähden, joten Kovalevyt, DVD-asemat ja kirjoittavat CD-asemat kannattaa yrittää saada Masteriksi mahdollisuuksien mukaan.

IDE-laitteiden asetuksista on hieman lisää tietoa toisella sivulla.

Joistakin koteloista lähtee 3.5" massamuistipaikat irti asennuksen helpottamiseksi. Tämä on joissakin kotelotyypeissä varsin mukava ominaisuus kun ei tarvitse ahtaassa kotelossa yrittää ährätä laitteita kiinni.

Sitten voisikin kiinnittää CD/DVD-asemat, levykeaseman ja kovalevyn kiinni koteloon. CD- ja DVD-asemat sekä levykeasema tulee koteloon kiinni tiuhakierteisemmillä ruuveilla ja kovalevy harvakierteisemmillä. Jos aiot kytkeä CD-aseman erillisellä audiokaapelilla äänikorttiin tai emolevyn äänipiiriin, kannattaa kaapelin toinen pää laittaa CD-asemaan kiinni ennen aseman koteloon kiinnittämistä. Muista kuitenkin kiinnittää CD-aseman äänikaapeli paikoilleen vaiheessa Kaapelointi.

CD/DVD-asemat, levykeasemat ja kovalevyt eivät ole ainoita näihin paikkoihin liitettäviä laitteita. Myös ZiP-asemat, LS120-asemat ja jotkin muutkin laitteet tulevat näihin 3.5" ja 5.25" paikkoihin, mutta ne asennetaan periaatteessa hyvinkin pitkälti samalla tavalla.



Emolevyn kalustaminen ja asennus

Ota emolevyn pohjalevy esiin ja aseta se tukevalle, tasaiselle alustalle. Levyssä on koloja ja reikiä, joihin emolevy kiinnitetään kotelon mukana tulleen tilpehööripussin avustuksella. Pussista löytyy korotusholkkeja tai joitakin muita emolevyn kiinnittämiseen tarkoitettuja tarvikkeita.

Emolevyn kiinnitystarvikkeitaLaita emolevyn pohja takaosa itseesi päin alustalle ja ota emolevy esiin (voit pitää emolevyn vielä antistaattisessa pussissa). Katso ja kokeile, että mihin kohti pohjalevyä emolevyn ruuvinreiät osuvat ja laita korotusholkit pohjalevyyn paikoilleen. Koita saada emolevy mahdollisimman monesta kohti kiinni pohjalevyyn. Nyt voit asettaa emolevyn pohjalevyn päälle ja kiinnittää sen ruuveilla kiinni. Älä kuitenkaan kierrä ruuveja mihinkään kyynärvarsimomenttiin, riittää kunhan emolevy pysyy pohjalevyssään tukevasti kiinni.

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa mahdollisesti emolevyn jumpperit. Jumpperoinnin tarve riippuu käytettävästä emolevystä. Joissakin emolevyissä kaikki asetukset tehdään BIOS-setupin kautta, joten jumpperointi ei ole tarpeen. Tarkista asia emolevyn ohjekirjasta. Tässä vaiheessa voit myös kiinnittää emolevyn mukana mahdollisesti tulleen lämpöanturin liittimeensä.



Prosessorin asennus

Prosessoreita on monenlaisia. Nykyään on taas yleistynyt Socket-tyyppiset prosessorit, mutta jos olet kasaamassa konetta vähän vanhemmista osista niin prosessori saattaa olla Slot-tyyppinen. Tässä käsittelen lähinnä Socket-tyyppiä.

Socket 370 prosessorikantaEtsi prosessorikanta emolevyltä ja nosta kannan vieressä oleva vipu ylös. Kun katsot prosessorikantaa tarkasti, niin huomaat, että se on epäsymmetrinen. Aseta prosessori kantaan oikeassa asennossa. Prosessorin pitäisi lähestulkoon tipahtaa kantaansa mutta jos näin ei käy, niin tarkista prosessorin asento ja että vipu on täysin auki-asennossa. Varmista, että prosessori on aivan pohjassa asti eli prosessorin ja kannan välissä ei ole tyhjää ja käännä vipu alas. Nyt vipu saattaa olla hieman jäykempi kuin avattaessa mutta se on aivan normaalia.

Prosessori tarvitsee luonnollisesti myös jäähdytystä eli seuraavana onkin sitten jäähdytyssiilin ja tuulettimen asennus. Kaikki prosessorit eivät välttämättä tarvitse tuuletinta mutta ei siitä haittaakaan ole. Yleensä jäähdytyssiilissä on tuuletin valmiina, joten en käsittele tuulettimen kiinnittämistä siiliin tässä.

Siilin pohjassa saattaa olla palanen lämpöä johtavaa teippiä. Jos näin on, ei prosessorin ja siilin väliin tarvitse välttämättä laittaa piitahnaa. Jos teipinpalasta ei ole, niin piitahnaa pitää laittaa väliin kunnollisen lämmönjohtumisen varmistamiseksi. Jos laitat piitahnaa, niin sitä ei tarvitse pursottaa kilokaupalla vaan muutama tippa riittää. Piitahnaa tarvitaan vain prosessorin ytimen (kohouma prosessorin keskellä) alueelle.

Siili on myös epäsymmetrinen, joten sekin sopii prosessorin päälle vain yhdessä asennossa. Aseta siili prosessorin päälle ja laita kiinnitysjousen toinen pää prosessorikannan nipukkaan. Kiinnitysjousen toinen pää saattaa olla hankala laittaa, koska jousi on yleensä aika jäykkä mutta kyllä sen pitäisi mennä paikoilleen. Joskus voi olla tarpeen käyttää ruuvimeisseliä apuna kiinnitysjousen painamisessa, mutta tällöin pitää olla erityisen varovainen, lipsahtanut meisseli saattaa aiheuttaa pahaa tuhoa emolevylle. Tarkista vielä, että siili on kunnolla paikallaan eikä esimerkiksi "makaa" Socket-kannan kulman päällä.

Mahdollisen tuulettimen johto pitää kytkeä emolevylle sille tarkoitettuun liittimeen. Se on yleensä merkitty tekstillä CPU FAN tai jotakin vastaavaa. Varmista asia emolevyn ohjekirjasta. Liitintä ei yleensä saa paikalleen väärin päin, koska liittimessä oleva muovilippa estää sen.



Muistin asennus

Muisteja on nykyään monenlaisia. Tässä käsittelen pääasiassa perinteisen SDR-SDRAM -muistin asentamista, mutta muiden muistityyppien kohdalla operaatio on hyvinkin pitkälti samanlainen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Muistin asentaminenEtsi emolevyltä muistien paikat ja käytä tarvittaessa emolevyn ohjekirjaa apuna. Joihinkin emolevyihin saattaa sopia useita muistityyppejä. Niissä emolevyissä saattaa muistipaikat olla värikoodattu niin, että tavallinen SDRAM sopii mustiin paikkoihin ja DDR-muisti sinisiin paikkoihin. Käännä muistikampojen kiinnityspaikkojen muoviset lukituskahvat ulospäin.

Ota muistikampa, katso kuinka päin se sopii ja paina se paikalleen. Muistin paikka saattaa olla vähän tiukka, mutta kyllä sen pitäisi paikalleen mennä. Jos muistipaikka tuntuu aivan älyttömän tiukalta, tarkista että olet asettamassa muistia oikein päin tai käännä lukituskahvoja kiinni samalla kuin painat muistia paikalleen. Varmista, että muisti on aivan pohjassa asti ja lukituskahvat ovat kääntyneet muistin laidoissa oleviin uriin. Lukituskahvat yleensä napsahtavat mennessään kokonaan kiinni.



Emolevyn kiinnitys koteloon

Ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää massamuisteille menevät lattakaapelit emolevyyn, koska ne on huomattavasti helpompi laittaa tässä vaiheessa kuin myöhemmin. Seuraavaksi kannattaa laittaa emolevyn virtajohto emolevyyn kiinni, koska yleensä se on varsin ikävässä paikassa. Tämän jälkeen voikin sitten laittaa emolevyn pohjalevyn koteloon kiinni. Tarkista, ettet jätä mitään kaapeleita pohjalevyn ja kotelon rungon väliin puristuksiin.



Kaapelointi

Nyt voikin sitten ruveta kiinnittelemään massamuistien kaapeleita. Ensin kannattaa laittaa lattakaapelit, sitten virtakaapelit ja lopuksi etupaneelin johtonippu.

IDE-kaapelin päähän tulee Master-jumpperoitu laite ja puoleen väliin Slave-laite. IDE-kaapelissa (ATA100) saattaa olla värikoodatut liittimet. Jos liittimet ovat eri värisiä, sininen tulee emolevyyn, harmaa Slave-laitteelle ja musta Master-laitteelle.

Levykeasemakaapelin päähän tulee A: -asema ja puoleen väliin B: -asema. Levykeasemakaapelissa on muutama johdin käännetty A:- ja B:-asemien liittimien välissä. Sitten voikin kytkeä virtapiuhat massamuisteille. Kannattaa katsoa, että miten kaapelit pujottelee kotelon sisällä, ettei kotelon ilmankierto häiriinny eivätkä kaapelit ole kireällä kuin viulunkielet. Lopuksi laitetaan paikalleen etulevyn piuhanivaska ja mahdolliset lisätuulettimien johdot. Emolevyn ohjekirjasta löytyy kuva, jonka mukaan piuhat on helppo kytkeä.

Tässä vaiheessa kannattaa luultavasti kiinnittää myös muut emolevylle tulevat kaapelit. Näitä saattavat olla esimerkiksi CD-aseman äänikaapeli (mikäli sitä ei kytketä erilliseen äänikorttiin) ja verkkokortin WOL (Wake On LAN) -kaapeli.



Lisäkorttien asennus

Lisäkorttien asentaminen - Kuvassa 3COM EtherLink -sarjan verkkokorttiLisäkortteja joutuu laittamaan lähes joka koneeseen, koska harvoin kaikki tarvittavat ominaisuudet on integroitu emolevylle. Varmaankin yleisimpiä lisäkortteja on näytönohjain, äänikortti, modeemi ja verkkokortti. Kortit asennetaan tietokoneen laajennusväyliin, joita ovat muun muassa AGP, PCI, AMR/CNR, VLB ja ISA. Periaatteessa kaikkia väylätyyppejä voi olla samassa koneessa, mutta nykyään koneista löytyy yleensä esimerkiksi yksi AGP-väylä, viisi PCI-väylää ja yksi AMR-paikka.

AGP-väylä on tarkoitettu näytönohjaimelle, mutta myös PCI-väyläisiä näytönohjaimia on olemassa. PCI-väylään voi laittaa vaikkapa äänikortin, verkkokortin tai modeemin. Nykyään lähes kaikki laajennuskortit sopivat PCI-väylään. ISA-väylää tapaa vielä jonkin verran, mutta sekin on kyllä katoamassa. ISA-väylä on AGP:n, PCI:n ja VLB:n edeltäjä, jota käytettiin yleisesti 486-koneissa. VLB:tä käytettiin muutamissa viimeisissä 486-koneissa ja ensimmäisissä Pentiumeissa, mutta standardi jäi pahasti PCI:n jalkoihin. AMR ja CNR eivät varsinaisesti ole väyliä vaan liitäntöjä, joihin voi liittää äänikortin tai modeemin. Niitä kuitenkin käytetään hyvin harvoin.

Kortit asennetaan yksinkertaisesti poistamalla kotelon takaseinästä peitelevy kyseisen korttipaikan kohdalta ja painamalla kortti paikalleen. AGP-väyläisen näytönohjaimen kanssa saa olla tarkkana, että kortti menee pohjaan saakka ja myös pysyy siellä. Monesti emolevyn mukana tuleekin jo jonkinnäköinen kortinpidike AGP-väylään, jolla näytönohjain saadaan pysymään tiukasti paikallaan. Jos kortit eivät tunnu oikein suosiolla sopivan paikoilleen, voi emolevyn kiinnitysruuveja hieman löysätä ja kokeilla, josko emolevy olisi ollut hieman vinossa.

Peitelevyt ovat yleensä kiinni joko painamalla tai ruuvilla. Laajennuskortit laitetaan paikalleen asettamisen jälkeen vielä takaseinään ruuvilla kiinni. Jos ruuvia ei laita paikalleen, niin kortti saattaa pompata pois paikaltaan esimerkiksi silloin, kun korttiin kytketään johtoja.

Muutamissa korteissa tulee joitakin emolevylle meneviä kaapelinpätkiä mukana. Esimerkiksi lähes kaikissa nykyisissä verkkokorteissa tulee WOL-kaapeli (Wake On LAN), joka kytketään verkkokortin ja emolevyn välille. Nämä kaapelit kannattaa kiinnittää emolevyyn ennen lisäkorttien asentamista, koska niitä saattaa olla melko hankala asentaa emolevylle korttien väliin jäävistä raoista.

Jos emolevyn mukana on tullut erillinen USB-laajennus, joka asennetaan koneen takaseinään, kannattaa sekin asentaa tässä vaiheessa paikalleen, vaikkei ylimääräisiä USB-portteja tarvitsisikaan. Eipähän tarvitse ruveta konetta availemaan jälkeenpäin, kun yhtäkkiä tuleekin tarvetta.



Viimeistely ja tarkastus

Nyt kone on sitten kasattu periaatteessa valmiiksi. Enää jäljellä on oikeastaan viimeistelyä, testausta ja tarkastuksia. Tarkastuslista:

  • Onko kaikki kaapelit kunnolla paikallaan ja oikein päin?
  • Onko tuulettimien lähiympäristö vapaa?
  • Onko kortit kunnolla paikallaan?
  • Onko koneen sisällä sinne kuulumattomia esineitä?
  • Onko virtalähteessä mahdollisesti oleva jännitevalitsin varmasti asennossa 230V?

Tässä vaiheessa voikin sitten laittaa näytön, näppäimistön ja muut lisälaitteet kiinni takaseinän liittimiin. Nykyään liittimet ovat melkein aina jopa värikoodatut kytkemisen helpottamiseksi. Joissakin virtalähteissä on liitin, johon voi kytkeä näytön virtajohdon, mutta en suosittele käyttämään sitä kovin suurilla näytöillä. Itse en ainakaan laittaisi yli 19" monitorin sähköjohtoa siihen kiinni, koska virtalähde saattaa kuormittua liikaa.

Kun kaikki näyttäisi olevan kunnossa, niin voisi kokeilla, josko kone vaikkapa lähtisi käyntiin. Koteloa ei kannata vielä laittaa kiinni, koska on olemassa mahdollisuus, että jotakin pitää vielä korjailla kotelon sisällä. Sitten, kun kone on todettu toimivaksi voi vielä sitoa kaapeleita vähän nippuun ja laittaa kotelon kiinni. Jos kotelon mukana tuli suurikantaisia ruuveja, ns. sormiruuveja, niin kannattaa laittaa kotelo niillä kiinni avaamisen helpottamiseksi, muuten kotelo tulee kiinni yleensä harvakierteisillä ruuveilla.



Loppusanat

Koska käyttöjärjestelmiä, ohjelmia ja ajureita on paljon, en käsittele tässä niiden asentamista. Käyttöjärjestelmän mukana tulee ohjekirja, josta selviää asennuksen kulku. Myös ohjelmien ja laitteiden mukana tulee ohjekirjoja, joista selviää niiden asennustoimenpiteet. Jos nyt joku asia vielä jäi epäselväksi, niin minultakin voi tietenkin yrittää kysyä sähköpostin, palautelomakkeen tai jonkin muun median kautta.


  © 2002-2017 Juha Levänen  -=-  Käyttöehdot